Ero parisuhteesta voi tuhota taloutesi

Lähtikö puoliso, mutta laskut jäivät? Alkusyksy ja alkuvuosi, juuri lomien jälkeiset h-hetket ovat avioeropiikkejä, jolloin moni eroa harkitseva heittää hanskat naulaan. Taloudelliset huolet, erityisesti miehen työttömyys, lisää tutkitusti kipinää avioerohaluille.

Vakuutuksia on tarjolla jokaiseen vaivaan – niin tulipaloon, työttömyyteen, sairastumiseen, kännykän putoamiseen kuin silmälasisangan katkeamiseen. Mutta avioeroa vastaan et voi itseäsi vakuuttaa. Leski saa lesken eläkettä, erossa haavoittunut jää nuolemaan haavojaan ilman kipurahaa. Tilastojen valossa avioero iskee silti todennäköisemmin kuin moni muu kriisi.

Kun tunteet käyvät yli kuin Irma-hurrikaani, harva miettii, mitä tuhoa eroa tekee taloudelle. Siksi rahasta on avoimesti puhuttava silloin, kun suhteessa menee hyvin.

Mietipä tilannetta esimerkin kautta:

Jonna ja Mika eroavat, ja Jonna haluaisi jäädä lasten kanssa asumaan yhteiseen kotiin. Se ei kuitenkaan onnistu 2800 euron kuukausituloilla, koska lainanhoitokulut kaksinkertaistuvat 1500 euroon Mikan muutettua pois Jonnan ja lasten luota. Lisäksi Jonnan maksettavaksi jäävät sähkökulut, autopaikka, kotivakuutus ja vastike – kaikki tämä arjen peruskulujen lisäksi. Tuloillaan Jonna saa pienemmän, mutta ahtaan kodin, eikä omiin harrastuksiin, kuten kuntosalin kuukausikorttiin ole enää varaa.

Ei Mikallakaan herkkua ole. Uusi kämppä, elatusmaksut ja kodin kaikki laskut yksin maksettavana pakottavat luopumaan itselle aiemmin niin tärkeistä harrastuksista. Molemmat ovat ahtaasti elämässä kiinni. Entinen yhteinen kukoistus on nyt halkaistu ahdinko.

Nimet voisivat toki olla toisinpäin siten, että Mika jää ja Jonna lähtee, mutta noudatan tässä tilastojen todennäköisintä esimerkkiä. Nainen on yhä useammassa perheessä perheen pääelättäjä.

Jos Jonna olisi avioliiton vielä kukoistaessa saanut merkittävän ennakkoperinnön vanhemmiltaan, esimerkiksi suvulle rakkaan kesämökin, olisi se ilman avioehtoa jouduttu jopa myymään, jotta Jonna saisi maksettua osuutensa Mikalle. Tämä kitkerä malja jäisi juomatta, jos perinnönantaja eli Jonnan vanhemmat, olisivat lahjoittaneet mökin ennakkoperintönä (lahjana) ja merkinneet dokumentteihin, ettei puolisolla – tai jopa tulevalla puolisolla – ole siihen avio-oikeutta.

Jonnalla ja Mikalla ei ollut avioehtoa, joten esimerkkitapauksessa kaikki jaetaan tasan. Mutta erityisesti yrittäjäperheissä avioehtoa kannattaa silti vakavasti harkita, sillä avioerotilanteessa pienyrittäjä voi joutua jakamaan myös yrityksen omaisuuden. Pahimmillaan avioero voi sulattaa työpaikan alta. Ja jos avioehdon mukaan asunto kuuluisikin paperilla vain toiselle, olisi arjen ahtaus vieläkin ahtaampaa.

Avioeron hintalappu

Ero ei hoidu ilmaiseksi. Avioerossa kaikki maksaa: niin avioeron ja osituksen virallistaminen kuin asunnon myynti tai osto. Avioliiton solmimisesta ei tarvitse maksaa mitään, mutta avioerohakemuksen jättäminen käräjäoikeuteen maksaa 200 euroa, ja tuomiosta rapsahtaa lisämaksua. Jos omaisuuden ositusta ei tunteellisessa tilanteessa pysty itse kirjaamaan asiakirjaksi, juristin laatima ositus (sopimusositus) maksaa heittäen puolitoista tuhatta euroa sekin.

Avioero on aina kallista – eikä henkiselle kivulle ja surulle voi edes laskea hintaa. Taloudellisesti ero voi nopeasti raunioittaa hyvin alkaneen sijoittajan ja säästäjän urasi. Olen nähnyt läheltä liian monta tuttavan eroa, joissa toinen osapuoli on joutunut taloudellisesti sietämättömän ahtaalle, turhaan. Se kaikki olisi voitu välttää fiksummalla taloussuunnittelulla.

Siksi on hyvä varmistaa, että yhteinen omaisuus on molempien nimissä myös papereilla. Tällöin ainakin omistusasunnon puolikasta koskeva nahina jää tappelematta käräjillä.

Fiksut rakastavaiset sopivat maksavansa yhteiset kulut tulojensa mukaisessa suhteessa. On ihan reilua, että enemmän tienaava myös maksaa enemmän, koska Oy Perhe Ab:n kukoistus ruokkii molempien hyvää.

Omaa arkeani on sujuvoittanut se, että perheellä on yhteinen taloustili molempien nimissä, jonne molemmat siirtävät rahaa palkkapäivänä. Siltä tililtä irtoavat niin lainojen maksut, ruokaostokset kuin jalkapallokerhojen kuukausimaksut. Silti molemmille jää valtaa päättää itsenäisesti ylijäävästä osuudesta.

Luottamus raha-asioissa on eroottinen ele

Eron välttämiseen on yksi tehokas ehkäisykeino: jatkuvien sijoitusten tekeminen rakkauspankkiin. Näe parisuhteesi investointina ja sijoita myös siihen kaikkia resurssejasi, rahaa, aikaa ja osaamistasi. Sijoittamisen ja säästämisen ei tule tapahtua perheen tai parisuhteen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan sen hyväksi.

Päätökset rahankäytöstä tehdään usein suhteen alussa vahvemman tai enemmän tienaavan ehdoilla. Se saattaa johtaa harhaiseen kuvitelmaan, että päätökset ovat yksimielisiä. Hyvässä parisuhdetaloudessa tavoitteena on, että yhteinen omaisuus kuuluu molemmille, kumpikin osapuoli on selvillä todellisesta taloustilanteesta, isoja summia koskevat päätökset ovat yksimielisiä, ja että rahankäyttö on mitoitettu juuri sinun perheellesi sopivaksi.

Ja mikä parasta: tutkimuksen mukaan ne parisuhteessa elävät, jotka raportoivat luottavansa kumppaniinsa raha-asioissa täysin tai erittäin paljon, arvioivat myös seksielämänsä keskimääräistä paremmaksi. Tulos oli sama riippumatta siitä, oliko kyse ensilemmen huumassa olevista kaksikymppisistä tai jo arkeen urautuneelta vanhemmalta sukupolvelta. Tämä selittyy keskinäisellä luottamuksella: se luo hyvää kaikille elämänalueille.

Kyse ei ole rahan määrästä tai siitä, onko toinen toista rikkaampi, vaan ennenkaikkea siitä, jaatko parisi kanssa rahaan liittyvät tavoitteet ja syvimmät tarpeet. Rahaan liittyvät riidat aiheuttavat ryppyjä rakkauteen.

Rahalla voi näin ”ostaa” jopa rakkautta, kun sen sijoittaa fiksusti parisuhteessa. Samalla se edistää oman talouden hyvinvointia.

Unna Lehtipuu

Unna on varallisuusvalmentaja©, viestintäyrittäjä, sijoituskirjailija ja -bloggari (Timanttipesula)